Vierailu Mufindin kylässä 28.-30.10

Sää muuttuu täällä Tansaniassa yhä helteisemmäksi, ollaan menossa kohti kuuminta aikaa. Muutaman päivän sisällä alkavat lyhyet sateet, ja marras-joulukuussa täällä Ilembulassa voi kuulemma olla hienoja ukkoskuuroja. Tänäänkin lämpöä oli varjossa +35 J

Palattiin sunnuntain vastaisena yönä Mufindista, missä oltiin tutustumassa paikalliseen avustusprojektiin. Torstaiaamuna me kaikki yhdeksän suomalaista ahtauduimme sairaalaan jeeppiin, ja ajelimme kolmen tunnin matkan ensin havu- ja eukalyptusmetsien läpi ja sitten Mufindin laajojen teeviljelmien halki. Teen viljelyä varten oli alun perin metsäisen maiseman keskelle tehty tekojärviä. Oli kummallista nähdä järviä pitkästä aikaa, ja maisema oli muutenkin epätodellinen, sillä teeviljelmät levittäytyivät silmänkantamattomiin kirkaan vihreinä.

 Saavuimme Fox Lodgelle, jossa majoituimme. Vuosikymmeniä Tansaniassa asunut pariskunta Geoff ja Vicky Fox ovat rakennuttaneet Mufindiin farmin, jonka yhteydessä on majoitusta ja harrastusmahdollisuuksia matkailijoille. He ovat olleet mukana mahdollistamassa ja rahoittamassa orpojen ja heidän sijaisperheidensä toimeentuloa ja tulevaisuutta Mufindissa. Heidän aloitteestaan on alueella vuonna 2005 käynnistynyt projekti, jonka tavoitteena on tukea paikallisten hyvin köyhien ihmisten toimeentuloa, tukea orpojen kasvua ja kouluttautumista, sekä ehkäistä HIVin leviämistä. Mufindin kylä on pienempi kuin Ilembula, ja paikallisten asuinolot ovat tosi vaatimattomat. Mufindissa ei ole vakituista lääkäriä, ja kun Leena tulee pariksi viikoksi kuukaudessa kylään, on vastassa paljon potilaita. Projektissa on mukana paljon vapaaehtoisia eri puolilta maailmaa. Foxien lisäksi Mufindissa asuu vakituisesti kaksi brittipariskuntaa, jotka ovat täyspäiväisiä projektin työntekijöitä.

Olin tosi innostunut päästessäni näkemään Mufindissa tehtävää työtä, sillä olen lukenut projektista parin vuoden ajan Leenan lähettäjäkirjeistä. Samana iltana kun olimme saapuneet, Leena vei minut ja kolme muuta suomalaista tutustumaan paikalliseen ”Lasten kylään”. Ihanalle kukkulalle on rakennettu neljä taloa, joissa orvot asuvat mamojen kanssa kodinomaisissa oloissa. Vielä kaksi taloa on rakenteilla. Tervehdimme lapsia ja mamoja, ja ihastelimme kodikkaita taloja. Lapset leikkivät ulkona ja juoksentelivat pihasta toiseen, ja näytti siltä että he todella viihtyvät siellä. Kävimme katsomassa myös työntekijöitä ja vapaaehtoisia varten rakennettua taloa, joka sijaitsi orpolan lähellä toisella kukkulalla. Alueelle on rakenteilla vielä lisää asuintaloja työntekijöille, sekä koulu ja Social-Center lasten kylän yhteyteen.

Seuraavana päivänä lähdimme keskelle varsinaista Mufindin kylää. Siellä asuvat Stevie ja Susan Winton, jotka ovat hekin omistautuneet avustustyölle Mufindissa. Se ovat asuneet vuosia Afrikassa, ensin Kongossa ja nyt Tansaniassa, ja perjantai-iltapäivänä heidän kotinsa muuntautui sairaalaksi. Leena ja suomalainen lastenlääkäri Jenny tutkivat sairaita lapsia talon terassilla, ja olin siellä heidän apunaan. Sydänlääkäri ja anestesialääkäri tutkivat potilaita talon muissa huoneissa apunaan sairaanhoitajaopiskelijat Kreetta ja Pauliina. Potilaat tulivat vuorollaan lääkärin konsultaatioon, jonka jälkeen he saivat mukaansa tarvittavat lääkkeet ja ohjeita jatkon suhteen. Kirjoitin muistiinpanoja kustakin potilaasta ja jaoin Susanin kanssa heille lääkkeitä. Oli todella mielenkiintoista seurata lääkärien työskentelyä kun he samalla kertoivat mitä havaitsivat. Monella potilaista oli HIVin oireita, ja heitä kehotettiin menemään testattavaksi mahdollisimman pian. Iltapäivän aikana potilaita tuli Wintonien taloon kymmeniä, kun heille oli kantautunut viesti lääkärien paikallaolosta.

Matkalla illalliselle Fox Lodgelle Leena halusi näyttää meille ystävänsä talon. Lähes kokonaan sokea HIV-positiivinen nainen asui kylätien laidalla pienen pienessä majassa. Näky oli pysähdyttävä: katto oli puoliksi romahtanut, ja seinät huterat. Majassa oli maalattia ja vain muutamia astioita sekä sänky. Vajaan kymmenen neliön kokoisen majan kaikki nurkat oli lakaistu huolellisesti. Pihassa juoksi pari pientä kanaa, ja talon vessa oli vain reikä maassa majan takana. Leena jututti naista ja silloin taas olisin niin toivonut että olisi ollut yhteinen kieli. Olisi tehnyt mieli jotenkin rohkaista ja tukea sitä naista, niin uskomattoman vaatimattomissa oloissa yksin elävää sairasta ihmistä. Kun lähdimme eteenpäin, oli autossa todella hiljainen ja mietteliäs tunnelma.

Mufindin reissu oli monin tavoin upea kokemus, olisin vain toivonut että olisimme voineet olla siellä kauemmin. Vapaaehtoisesti siellä asuvien avustustyöntekijöiden halu palvella ja auttaa paikallisia oli innostavaa ja koskettavaa. Ja parasta siellä kuten Ilembulassakin, on paikallisten ihmisten kohtaaminen. Heiltä voi oppia niin paljon. Ihmisten kiitollisuus siitä vähästä mitä heillä on on puhuttelevaa. Heidän luottamuksensa rukouksen voimaan ja Jumalan apuun valtavasti toivoa!

Fox Lodgella sain toteuttaa pitkäaikaisen unelmani, opettelin ratsastamaan J. Lähdimme liikkeelle aikaisin aamulla tansanialaisen oppaamme Daudin kanssa. Hän valitsi meille kullekin hevosen ja lähdimme suoraan maastoon samalla kun Daudi ohjeisti meitä. Ratsastimme ensimmäisenä aamuna reitin, joka kulki osittain sademetsän halki. Toisena aamuna kiertelimme läheisiä kukkuloita. Daudi opetti meidät ravaamaan ja laukkaamaan. En ole ennen ratsastanut itse ilman että joku taluttaisi, ja oli aivan mahtava kokemus ratsastaa maastossa! Fox Lodgella näimme myös Masai-sotureita, jotka toimivat siellä vartijoina. He olivat vaikuttava näky perinteisissä värikkäissä viitoissaan ja koruissaan. Koko yön he istuivat majoitusrakennusten keskellä sijaitsevalla isolla kivellä valvomassa aluetta.

Terveisiä täältä helteestä ja ihanaa lumentulon odotusta :)