torstai 14. lokakuuta 2010

Hengissä :)

Hei rakkaat ihmiset siellä kotona!
Olisin kirjoittunut jo aiemmin, mutta on ollut teknisiä ongelmia. Nytkin kirjoitan Pauliinan koneella, joka on sairaanhoitajaopiskelijana täällä. Sain mutkien kautta hankittua SIM-kortin, mutta nettiin sillä ei vielä pääse, vaikka kauppias vakuutti että kortti toimisi. Mutta täällä asiat järjestyvät pikkuhiljaa, ja kun yhteistä kieltä ei juuri ole, saattaa hyvinkin tulla väärinymmärryksiä :) Mutta viittomakielellä, muutamalla swahilin sanalla ja englannilla pärjää joten kuten.

Olen siis perillä lopullisessa määränpäässä, Ilembulassa. Saavuimme tänne bussilla maanantai-iltana. Bussissa tuli rukoiltua paljon, sillä kuski ajoi rajoituksista huolimatta hurjaa vauhtia jyrkillä vuoristoteillä. Matkalla näkyi upeita maisemia, vuoria ja savannia. Ajoimme Mikumin kansallispuiston halki, jolloin näin muutaman seepran, kirahveja, gaselleja ja norsun!! Uskomatonta kulkea täällä upeassa luonnossa. Lämpöasteet ovat yli +30 jatkuvasti, mutta täällä ylängöllä onneksi puhaltaa ihana tuuli.

Tällä hetkellä täällä on monta suomalaista. Pariskunta Jenny ja Esa, joista Jenny on lääkäri ja Esa insinööri. Anestesialääkäri Siru, joka asuu kämppiksenäni sairaalan vierastalossa, sekä kaksi sairaanhoitajaopiskelijaa Jyväskylästä Kreetta ja Pauliina. Eilen tänne tuli vielä suomalainen lääkäri Marianna miehensä kanssa. Syömme päivittäin kolme ateriaa sairaalan ruokailuhuoneessa, ja juttelemme samalla kokemuksistamme. Vertaistuki on uudessa ympäristössä ja kulttuurissa tosi tärkeää, ja meillä tuntuu olevan jo nyt yhtenäinen porukka. Leena kutsuu suomalaisia ja muita vieraita kotiinsa pienin väliajoin kahville, ja pari päivää sitten istuimme syömässä jätskiä hänen takapihallaan, josta on uskomaton maisema savannille. Kolme kertaa viikossa Leenan luona jumpataan, olin eilen ensimmäistä kertaa mukana. Nauroimme kippurassa, kun teimme jumppaliikkeitä vanhan 80-luvun jumppakasetin tahdissa :) Leena on ihana ja pohjattoman sydämellinen. Kun kuljemme hänen kanssaan kylällä tai sairaalan alueella, hän tervehtii kaikkia vastaantulijoita lapsista vanhuksiin.

2 kommenttia:

  1. Hei, ihanaa kuulla, että pääsit kuin pääsitkin (ja ilmeisesti myös linja-auton ovet pääsivät) perille! Paikka kuulostaa jotenkin juuri sellaiselta, kuin kuvittelin. Nauti, nauti, nauti! Voit sitten pitää meille kurssin afrikkalaisesta elämänrytmistä! Vähänkö nauttisin niin paljon siitä, ettei aina pitäisi potea huonoa omaatuntoa ollessaan joka paikasta myöhässä.

    VastaaPoista
  2. Voi huikeus kuinka ihana kuuloista! Jumppa ja kaikki!! Pääsin nyt vasta mukaan lukemaan... on ollut pitkään mullakin netitöntä. Ehdin jo Jukalta kysellä onko susta kuulunut mitään kun en ollut saanut tätä osotetta käsiini. Siunausta rakas! Jumppaa ja naura niin paljon kun vaan voit :). Ihana tuo pyöräkuva. Voi lapset.

    Tania

    VastaaPoista