Leena esitteli meille sairaalan kaikki osastot toissapäivänä. Kävimme keskolassa katsomassa käsittämättömän pieniä, reilusti alle kilonpainoisia vauvoja, jotka olivat äitiensä rinnalla hyttysverkon alla. Teho-osastolla näimme heikossa kunnossa olevia aids-potilaita. Lastenosastolla oli lapsia perheineen, moni oli jo toipunut hyvin, toiset olivat hentoisia ja todella sairaan oloisia. Kaikkialla sairaalan pihalla istuskeli ihmisiä, suuri osa heistä sairaiden omaisia. On ollut todella koskettavaa nähdä näitä ihmisiä. Monien silmistä kuvastuu huoli ja suru, mutta silti täällä on paljon naurua ja ihanaa huumoria. Kylällä soi jatkuvasti iloinen musiikki ja kaikki tervehtivät toisiaan hymyillen leveästi. Päivän kuumimpaan aikaan ihmiset saattavat istua puiden alla tunteja tekemättä mitään. Siinä olisi oppimista meillä kiireisillä länsimaalaisilla.
Sairaalan kappelissa on joka aamu hartaus, jossa luetaan tekstejä, rukoillaan ja lauletaan. Ihmiset laulavat niin kauniisti, ja spontaanisti äänissä, sitä ei voi kuin kuunnella kyynel silmässä. Ihanaa on aloittaa aamu sellaisissa tunnelmissa. Orpolassa mamat laulelevat pitkin päivää lauluja, joissa vilahtelee sana "yesu" eli Jeesus. Suurin osa ihmisistä täällä on kristittyjä.
sini.... :) vitsit..ihan käsittämätöntä. kaikki. Sä oot siellä!!! Vaikee ymmärtää ja kuvitella minkälaisissa paikoissa oikeesti oot. Kuulostaa niin ihmeelliseltä ja tuntemattomalta ja ihanalta. Ja hei dude, sä oot nyt nähnyt KIRAHVIN!!!!!ja norsun ja mitä vielä. whoaaaaa! kuviakuviakuvia!!
VastaaPoistaVoi hyvin, muistan sua usein :) Meen nyt sänkyyn kattomaan yhden Dr. Quinn jakson :D love!
Puun alla istuskelijat on ihanimpia rauhan lähteitä. Sinne vain viereen istuskelemaan. Mäkin haluaisin olla siellä!
VastaaPoista